Burjattienergiaa Baikalilla

Baikal, burjattienergiaa ja lystikästä luistelua

Siperian arojen ja vuorten keskellä sijaitsee Baikal. Se on maailman suurin ja syvin makean veden allas. Talvella sen peittää yli metrinen jääkansi.

Luistin leikkaa jään pintaa. Alla on puolitoista metriä kirkasta jäätä. Raapiessaan jäätä luistin tekee erikoisen äänen. Se soi, helisee ja rahisee. Aivan kuin jää nauraisi.

– Rakastan luistelun ääntä, joensuulainen matkanjärjestäjä Juri Sevrjukov toteaa ja näyttää instagramiin lataamaansa videota. Yllätyin miten kaunis jää voi olla. Se on kuin taidemaalaus, jossa on erilaisia kuvioita ja jääluolat ovat kuin satujen linnoja.

Olkhon saari Baikalilla on uusi turistialue. Sähköt saarelle saatiin vuonna 2005. Matka Irkutskista Olkhon saarelle taitetaan UAZilla, venäläisellä autolla, jolla sanotaan pääsevän mihin tahansa, jos on saha mukana. On pimeää ja matkaan kuluu kuusi tuntia. Kuljettaja kertoo, että yleensä hän kuljettaa kiinalaisia, jotka tulevat makaamaan Baikalin jäälle saadakseen energiaa.

Baikal - Kirkkaalla jäällä
Kirkkaalla jäällä

Skinnarit ovat tarkkoja turvallisuudesta

Baikal on 636 km pitkä ja sen jäillä kulkee satojen kilometrien jäätieverkosto. Yleensä jää on kirkasta kaikkialla, mutta poikkeuksellisesti on satanut märkää lunta, joka kovan pakkasen seurauksena on tarttunut jäähän kiinni. Baikalin jäällä on vilkasta. Jääteillä tapaa vaeltajia ahkioinensa, pyöräilijöitä ja luistelijoita.

– Omatoimisesti liikkuville retkeilijöille syntyy toverillinen retkeilyhenki. Siinä jaetaan tietoja ja kokemuksia. Siinä ollaan erittäin kiinnostuneita toisten kokemuksista, kertoon huomiostaan helsinkiläinen skinnareiden (Suomen retkiluistelijat) puheenjohtaja Seppo Sihvonen.

Venäläinen jäävaellusväki on pysähtynyt ja kertoo löytäneensä kirkasta jäätä. Skinnareiden ilmekin kirkastuu. Kokemustenvaihdon ohessa kaivetaan ahkiosta kitara ja lauletaan serenadi naisille naistenpäivän kunniaksi. Suomalainen ja venäläinen mies polvistuvat jäälle kitara kainalossa esittämään laulun vuorotellen äidinkielellään. Herkkä kansallisuuksien kohtaaminen.

Kirkkaan jään etsiminen vaatii Skinnareilta vaivaa ja rohkeutta. Se on salmen takana, jonne autot eivät uskalla ajaa. Kolme miestä jatkaa väsymättömästi jään etsimistä. Seppo Sihvonen kertoo haltioituneena jään löytymisestä:

– Kirkkaan jään nähtyäni tuli tunne, että nyt me olemme perillä! Jään halkeamista näin heti, että sitä jäätä oli yli metri. Täydellinen liukkaus! Jää oli kuin taidelasia, jonka päällä olisi pikemminkin liikkunut huopatossut jalassa kuin luistimilla. Oli huippukokemus luistella kokonainen päivä kirkkaalla jäällä, jossa ahtojäät olivat tehneet aivan uskomattomia kuvioita.

Baikal - Kohtaaminen jäällä
Kohtaaminen jäällä

Vaikka jäätä on yli metri, ovat skinnarit varustautuneet haararemmisillä repuilla, joissa ovat vaihtovaatteet vesitiiviissä pussissa sekä eväät. Mukana ovat lisäksi jääsauva, naskalit, varaluistin ja heittoköysi.

– Pidimme kiinni tavanomaisesta turvavarustuksesta, koska olimme etsimässä neitseellisiä jäitä. Oli pettymys, että lumetonta jäätä löytyi vain yhdestä paikasta, mutta erinomainen jääteiden verkosto oli luisteltavassa kunnossa. Siellä sai tuntuman vauhdin hurmaan myötätuulessa kilometrien suoralla. Paksuun jäähän syntyy kaiken aikaa pieniä murtumia ja railoja, joihin luistin voi juuttua ja niitä on pidettävä tarkasti silmällä, Seppo Sihvonen tarkentaa.

Retki lehti 2/2018. Teksti ja kuvat: Mari Jannela