Ahtojäävaelluksella oli arktinen tunnelma

Baikalin henki

Pekka Pouhula Rantasalmelta matkasi Baikalille edellisen kerran ilmatäytteisen kajakin kanssa. Siellä meloessa hänelle syntyi ajatus palaamisesta talvella potkukelkan kera. Hän kuvailee kokemustansa pieni virne kasvoillaan.

Burjattien pyhät pylväät
Burjattien pyhät pylväät

– Potkukelkka on mainio väline, jos luistelu ei ole tuttu laji. Se on turvallinen epätasaisuuksia ylitettäessä, koska potkukelkka sujahtaa niistä horjumatta yli. Se kulkee myös näppärästi lentokoneessa ilman lisämaksua. Potkukelkkani herätti ihmetystä ja paikalliset hihkuivat: “Finki”! Se on venäjää ja tulee sanoista suomalainen kelkka. Oli hienoa potkutella rinta rottingilla.

Baikal auringonlaskun aikaan
Baikal auringonlaskun aikaan

Olkhon saari on burjattien pyhä paikka. Shamanismi on alueen valtauskonto sekoittuen buddhalaisuuteen. Rukousnauhoilla merkittyjä puita ja pylväitä on runsaasti. Rummutuksella hoidetaan niin kehoa kuin mieltä. Mongolian rajalle on sata kilometriä ja Baikal nimi tarkoittaa mongolian kielellä luontoa. Luonnon runsaudesta kertovatkin mm. Baikalissa asuvat hylje sekä omulsiika.

– Hienoin kokemus oli potkutella yksinään täydenkuun valossa Baikalin jäällä. Pakkasen kiristyessä jäät pitivät ääntä. Syvältä kumpusi sellainen matala mollisointuinen ääni, jota pintajäät säestivät kirkkaasti. Edessäni kuun valossa kohosi Shamanka, burjattien pyhä vuori. Kerrassaan mahtava luontokokemus, Pekka Pouhula tunnelmoi.

Parta huurussa serenadi naisille
Parta huurussa serenadi naisille

Onko tarua vai totta, että Baikalissa on jotain erikoista energiaa? Ainakin Baikalin talvi on aivan huikea kohde luistelijalle, valokuvaajalle, potkukelkkailijalle ja luonnonuskovalle.